Kuvia

En jaksa kirjoitella, mutta latasin muutaman kuvanparin viikon takaiselta Mikkelin reissulta. Kuvaajana Markus Kaihola.

Niksu poseeraa.

Merlet poseeraa.

Aku kepeillä.

Emppu treenaa keppejä ja Aku häiriköi.

Ja Emppu kestää häiriköinnin ja tekee kaikki kepit.

Karhukoira

Käytiin Empun kaa kesäkuun vikalla viikolla Elimäellä karhutestissä. Eipä ollu turha reissu, kyllä Emppu-poika karhua haukkuu! Testaajan mukaan kahden päivän aikana testatuista koirista sijoittui kolmen parhaan joukkoon.


Video: Emppu ja karhu

SM-kisat ja sairastelua

Kesäkuussa oltiin Tampereella SM-kisoissa. Akulla oli paikka Kouvolan medi-joukkueessa. Pelkäsin vähän, että jos ottaa liikaa häiriötä uudessa paikassa ja ison yleisön keskellä, mutta onneksi haihattelut jäivät melko vähiin. Tulokseksi meille tuli kuitenkin hyl ja siten myös koko joukkueelle. Ekaks tuli virhe kepeillä, kun itse sössin ne ja keppien jälkeen jatkettin suoraan pituudelle, josta olisi pitänyt kääntyä hypylle, mutta en ottanut riittävästi haltuun ja Aku paineli putkeen ja siitä hyl. Vähän harmitti tietty joukkueen puolesta. Lähdettiin ankkurina, mikä ei tietenkään näin SM-kisojen ensikertalaiselle ollut kiva paikka, mutta saatiinpahan hyvää kokemusta.
Tässä muutama kuva kisaradalta:

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Ja Akuhan taisi kisata sairaana, en vaan tajunnut sitä silloin lauantaina.
Sunnuntaina alkoi ontumaan oikeaa etutassua, jonka varpaita oli jo pitkin kevättä silloin tällöin nuollut, mutta kun mun silmään siinä ei ollut mitään erityistä ja astui normaalisti, niin en tajunnut että tassussa on varvasvälin tulehdus, joka diagnosoitiin maanantaina eläinlääkärillä. Ja vasen korvakin oli kipeä, siinä todettiin korvatulehdus. Ja kaiken lisäksi takapuoleen, hännän juureen ilmestyi hot spoteja, jotka olivat tosi kipeitä. Aku sai sitten antibioottikuurin, korvatippoja, lääkeshampoota yms.

Nyt on poika jo parempi. Hot spotit paranivat hyvin, korvakin taitaa jo olla terve, mutta tassun varvasvälit ovat vielä vähän punertavat, joten niiden lääkepesua ja puhdistamista olen vielä jatkanut. Tosin tassun nuoleminen on aikalailla vähentynyt vaikkei pitäisikään kauluria.

Italian reissu 16.-20.5.2014

Blogiin kirjoittelut on vähän jääneet vaikka tapahtumia on ollut.
Toukokuun olin mukana Italiassa WAO:n kisojen huutosakissa. Kisat pidettiin Lignano Sabbiadorossa Pohjois-Italiassa. Oltiin kannustassa suomalaisia agihuippuja ja Kouvolasta tai Kouvolan suunnalta oli mukana kisaamassa Umppa ja Ryyni, Heli ja Kiho sekä Jonna ja Kaneli. Reissu oli mukava, hauskaa oli. Kisojen jälkeen oltiin Venetsiassa ma-ti. En ole aikaisemmin käynyt, näkemisen arvoinen kaupunki. Tässä muutamia kuvia reissusta.

Lignanon rannalla Sari ja Ryyni.

Liganon rantaa.

Kisakentältä.

Odotellaan Latisanan bussia.

Latisanan rautatieasemalla.

Junassa matkalla Venetsiaan.

Canal Grande.

Lounaalla Venetsiassa.

Piazza San Marco.

Emppu kolmosiin

Käytiin Empun kaa viime lauantaina Kotkassa kakkosten kisoissa ja heti ekalta radalta napattiin nollavoitto ja sert. Tuomarina oli Markku Kaukinen. En oikein tykänny alkuun rataprofiilista ja aattelin rataantutustumisessa, että pitääköhän mennä toinenkin rata, mutta sitten toisaalta ajattelin, että jos nyt tällä ekalla mokaan, niin se vaikuttaa toisenkin radan menoon, joten nyt on mentävä tosissaan ja voittomielellä. Radalla oli monta kohtaa, jossa olis voinu tulla virheitä, etenkin kieltoja, jos mulla on ohjaus myöhässä, kuten usein käy. Puomiltakin käännyttiin heti takaisinpäin, piti olla tarkkana etten itse hätäile ja käänny liian aikaisin. Parissa kohtaa meinas keretä aloittaa komentamisen, ja kolmanneks vikana olleen A:n jälkeen meinasin kadottaa koiran, mutta onneksi sain napattua sen ohjaukseen mukaan ja mentiin vielä pari hyppyä ja ratavirheittä maaliin ja aika riitti voittoon, vaikka aikaa paloi jonkin verran muutamassa kohtaa, kun meinas komentaa.

Sunnuntaina käytiin sit juoksemassa eka kolmosten rata ja siitä hyl. Ennen hylkyä ekaks yks kielto ja puomin kontaktivirhe. Hylky tuli lopussa, kun meni putken sijasta A:lle.
Akun kaa tehtiin kolme hylkyä. Ei ollu oikein Akun ratoja ja Akun piti taas vähän kesken radan ihmetellä missä ollaan. Ja olin itsekin ihan jäässä, kun oli niin kolea keli sunnuntaina.

Niksu kävi perjantaina verikokeissa tai siltä katsottiin vaan maksan alat-arvo. Arvo (144) ei ollut vielä normaali, mutta laskenut kuukauden takaisesta. Seuraava kontrolli loppukesästä, jos Niksun vointi pysyy muuten hyvänä. Kyllähän se hyvin syö ja ulkoilee normaalisti muiden mukana.

Ratatreeniä ja 2 x nolla

Ollaan treenattu ja kisattu. Emppu on ollut tän kuun aikana pari kertaa ohjatuissa ratatreeneissä. Alkukuusta oltiin Helin koulutuksessa ja kuun puolivälissä käytiin Mikkelissä Seppo Savikon valmennuksessa kookoo99:n hallilla Rantakylässä. Se oli hyvä koulutus, vaikka rata ei ollut kovin vaikea, pari haastavampaa kohtaa: alussa hyppyjen jälkeinen lähetys putkeen ja keppien avokulma. Mutta muuten sain hyviä vinkkejä omaan liikkuvuuteen ja ohjaukseen.

Kotkassa käytiin iltakisoissa, Empun ekat kakkosten kisat. Ei ne ihan pieleen menneet, mutta ei kovin hyvinkään. Ekalta agiradalta yliaikavitonen, lopetti kepit kesken ja ne meni vasta kolmannella kerralla oikein. Hyppikseltä vitonen, kun alkoi komentamaan ja pyörimään hypyn edessä, ja ihme ettei saatu toista vitosta putkelta, kun komentaminen vaan jatkui. Vika rata oli ehkä paras, vaikka tulikin hylky. Menin vastaanottamaan kolmannen hypyn taakse, ei kestänyt vaan tuli ekan hypyn ohi, joten hylky, mutta muuten se rata oli ihan sujuvaa menoa, oma jännitys ehkä katosi hylyn myötä.

Pääsiäislauantaina mentiin Mikkeliin MAH:n kisoihin ja sieltä kaks nollaa sijoituksilla 1. ja 2. Eka rata (hyppy) ihan ok, meinas alkaa komentamisen ennen kolmanneks vikana olleita keppejä, mutta meni ne ja voitettiin. Seuraavana agirata, jolla oltiin kakkosia, en meinannut uskoa nollaan, kun komensi taas parissa kohtaa ja aattelin että saadaan kielto, mutta nollalla selvittiin maaliin.
Vikalta agiradalta tuli hylky, kun itse sähläsin heti neljännen ja viidennen esteen välissä, ajauduin liian lähelle kakkoshyppyä ja laitoin koiran väärälle esteelle ja loppu meni sitten miten sattuu, koira ohitteli esteitä, kun ohjasin vähän sinnepäin-tyyliin.
Mutta hieno päivä kuitenkin, nyt ei puutu Empulta kuin yks aginolla, niin ollaan kolmosissa!!

Sunnuntaina olin Kekkolassa katsomassa kun Maria oli englantilaisen Nancy Walkerin kouluratsastusvalmennuksessa. Siitä sentään on video:

Maria treenaa

Paranemista, luokkanousu ja synttärit

Niksulla on melkein puhtaat paperit. Viime viikolla käytiin verikokeissa, joissa kaikki muut arvot olivat normaalit, mutta maksan Alat-arvo oli noussut kolmen viikon takaisesta, jolloin se normaali. Arvo oli 194 (pitää olla alle 100). Antibioottikuuri oli loppunut edellisenä viikonloppuna, ell mietti että tarviiko maksa vielä kuitenkin anibiiotin vai johtuuko arvon nousu kaikesta siitä mitä siellä maksan seutuvilla on tapahtunut ja tehty. Päädyttiin siihen odotetaan vielä tähän viikkoon ja otetaan Alat-arvo ja katsotaan sitten lääkitys. Tällä viikolla käytiin keskiviikkona asemalla ja alat-arvo (147) oli laskenut edellisestä, jee!!! Joten antibiootteja ei nyt sitten enää syödä. Mahansuojalääke Omeprazol vaihdettiin Pepsidiin, jota annetaan parin viikon ajan aamuin illoin ja sitten pari viikkoa aamuisin. Myös Adursal jatkuu entisellään. Kuukauden päästä kontrolliin, jos kaikki menee hyvin. Toivotaan niin. Ruoka (RC hepatic) maistuu hyvin ja ulkoilee Akun ja Empun tahtiin.

Empun kaa aloitettiin taas kisaaminen puolentoista kuukauden kisatauon jälkeen Kotkassa 15.3. ja tuloksena nolla hyppikseltä ja 10 agiradalta (rima ja keppivirhe). Viime sunnuntaina 30.3. käytiin Porvoossa, josta heti ekalta radalta nollavoitto ja SERT kakkosiin. Ei kuitenkaan jääty odottamaan kakkosten ratoja, kun olis pitäny odottaa yli neljä tuntia. Mentiin treeneihin omalle hallille.

Porvoo 30.3. mini1, nollavoitto.

Tänään on Villanillan Andrea viettänyt 5-vuotissynttäreitään! Niin se aika kuluu.

Aku 8 viikkoa.

Aku nuorena ja rentona.

Aku 5 vuotta poseeraa yhdessä Empun kanssa.

Kyllä elämä voittaa

Vihdoin alkaa tuntua siltä, että Niksu selviää koettelemuksistaan. Toipuminen on mennyt vaikeamman ja pitemmän tien kautta.
Hattulasta tulon jälkeen ruokahalu oli huono, piti keksiä kaikenlaisia herkkuja, että jotain sai menemään ja sain lääkäriltä luvan syöttää mitä vaan kunhan syö. Tein itse kananjauhelihamureketta, paistoin lohta ja maksalaatikkoakin oli tarjolla. Vähitellen ruokahalu alkoi palautua ja kun leikkuksesta oli pari pari viikkoa, söi jo lähes pelkästään nappuloita. Ja antibioottikuurikin loppui tuolloin. Mutta pari päivä antibioottikuurin loppumisesta ruokahalu huononi taas ja keskiviikkona 5.3. mentiin taas Kouvolan Univettiin Ninan vastaanotolle ja verikokeisiin vähän aikaistetusti (tarkoitus oli mennä kontrollikokeisiin torstaina). Niksulla oli CRP 98 eli tulehdusta oli taas. Punasoluarvot olivat edelleen laskussa ollen alle normaalin ja valkosoluarvo oli noussut yli normaalin rajan. Alkoi jo tuntua että eikö se parane koskaan. Saatiin antibioottikuuri, tai syötin nyt niitä Jyväskylän Animagista saatuja antibiootteja, kun en niitä silloin alkuun syöttänyt kuin puolitoista päivää kun sitten tuli lähtö Hattulan Univetiin ja sieltä saatiin taas uudet lääkkeet. Niksu sai myös Omeprazol-mahasuojalääkkeen.Ja taas syötiin vaan jotain herkkuja ja niitäkin nirsoillen.
Eilen keskiviikkona käytiin sitten taas kontrollissa ja nyt alkoi näyttää paremmalta. Puna- ja valkosoluarvot olivat molemmat normaalit ja uusia punasoluja tulee tehokkaasti lisää. CRP oli laskenut ollen 33. Antibioottikuuria jatkettiin vielä 10 päivällä. Ja ruokahalu on palautunut hyvin, tänään syönyt pelkkiä nappuloita ja kupin tyhjäksi. Ja Niksu on muutenkin ollut melko reipas, ulkoillut samalla tavalla kuin Aku ja Emppu. Ja haukkua komentelee välillä.
Lääkäri oli kyllä sitä mieltä että verensiirron jälkeen on normaalia, että heti siirron jälkeen punasoluarvo on korkea ja sitten se alkaa laskea, kun saatu veri vähenee ja sitten kun elimistö alkaa tuottaa uusia punasoluja, arvot korjaantuvat vähitellen normaaliksi.
Jyväskylästä Suvilta sain viestiä, että Niksulla todettiin enterokokki-bakteeri, kun leikkausken yhteydessä otettiin koepalat maksasta, ja tuolloin kroonistuneen tulehduksen hoito voi vaatia 4-6 viikkoa pitkän antibioottikuurin.

Niksun sappileikkaus

Niksulla oli sappirakon poisto viime lauantaina Jyväskylän Animagissa, jossa prof Clarence A. Rawlings Georgian yliopistosta, USA:sta oli kouluttamassa suomalaisia eläinlääkäreitä aiheena sapen poisto tähystysleikkauksessa.Oltiin Animagissa aamulla puoli yhdeksältä.
Niksun toimenpide aloitettiin tähystämällä, mutta maksan koepalojen oton ja tilannearvion jälkeen siirryttiin avoleikkaukseen. Tähystysleikkausta ei voitu suorittaa, koska sappirakon ympärillä oli kiinnikkeitä ja kiinnikkeitä oli maksasta vatsaontelon seinämään ja palleaan. Sappitiehyet ja sappirakko olivat täynnä sappikiviä ja limasakkaa ja ne poistettiin huuhtelemalla. Kun sappirakko irrotettiin palleasta, palleaan tuli reikä, joka ommeltiin. Rintaontelosta poistettiin sinne joutunut lima. Vatsaontelo huuhdeltiin lopuksi. Leikkaus oli ollut erittäin haastava. Leikkaus alkoi aamupäivää n. klo 10.30 ja loppui iltapäivällä kolmen maissa.
Niksulla on todenäköisesti ollut aiemmin jonkin asteinen sappirakon repeämä, joka oli aiheuttanut kiinnikkeet ja Niksun viime syksyisen oireilun. Repeämän taustalla epäillään olevan mukoseele, mikä varmistuu kun saadaan maksan koepalanäytteiden tulokset.
Leikkauksen jälkeen Niksu oli vielä neljä tuntia tipassa ja tarkkailussa. Se oli tosi väsynyt ja heikko kun lähdettiin ajamaan Mikkeliin. Piti ajaa vielä Jyväskylän kaupungin kautta hakemassa apteekista lääkkeitä ja puoli kymmeneltä illalla oltiin Mikkelissä.
Yö meni tosi levottomasti, Niksu nousi vähän väliä ylös ja vahinkoja sattui. Enkä minäkään nukkunut ollenkaan. Yritin aamulla tarjota ruokaa mutta ei halunnut, vettä joi.Lähdettiin sitten aika pian kotiin Valkealaan. Sunnuntaipäivän Niksu oli edelleen hyvin väsynyt, eikä syönyt, onneksi sentään joi itse. Pissat tuli sisälle, samoin kakkaa pari kertaa (hyvin tummaa). Su-ma välisenä halusi pari kertaan itse ulos pissalle ja kakatkin teki ulos. Alkoi vähän piristyä.
Maanantaiaamuna käväsin töissä hakemassa papereita kotiin, jotta pystyin paremmin valvomaan Niksua. Ja kun ei edelleenkään ollut halukas itse syömään, soitin Jyväskylään eläinlääkärille, että pitäisikö huolestua. Ja Suvi oli sitä mieltä että kannattaa käydä verikokeissa, kun kakkakin oli melkein mustaa (vuotaa?). Saatiin Kouvolan Univetiin aika klo 14 ja siellä tehtyjen verikoetulosten ja röntgenkuvien perusteella suositeltiin menoa eläinsairaalaan joko Viikkiin korkeakoululle tai Hattulaan, jotta Niksulle voidaan tehdä verensiirto. Niksu oli erittäin aneeminen. Punasoluarvot olivat erittäin alhaiset ja valkosoluarvot korkeat. Niinpä lähdin Niksun kanssa neljän jälkeen Hattulan Univetiin (ent. Vethaus). Niksu jäi sairaalaan ja minä meni Hauholle Lauralle yöksi. Yöllä Niksulle tehtiin verensiirto. Tiistaiaamuna tilanne oli jo parempi, crp oli laskenut (ma 128) lähes normaaliin. Niksulla todettiin myös alkava vatsakalvontulehdus. Tiistai-iltana kertoivat että punasoluarvot ovat parantuneet ja elimistö on alkanut itse tuottamaan uusia, samoin valkosoluarvo oli laskenut. Myös maksa-arvot (alat) olivat koholla maanantaina ja nekin laskivat. Keskiviikkoiltana Niksu pääsi kotiin.
Niksu on nyt huomattavasti pirteämpi, ollaan vähän ulkoiltukin, mutta ruokahalu ei vieläkään ole kovin hyvä. Tänään ostin herkkuja, paistoin uunissa vähän lohta, se maistui. Huomiseksi on kananpojan jauhelihaa.
Lääkkeitä on paljon. Hoito on ollut hyvää kaikissa paikoissa missä ollaan viime päivinä oltu.

Niksun lääkkeet.

Haava, ommeltu kiinni hakasilla.

Tuloksia

Ollaan käyty Emppulin kaa kisailemassa Vantaalla.

Reilu pari viikkoa sitten lähdettiin huisin aikaisin (5.30) aamulla Ojankoon kisoihin, kun rataantutustuminen alkoi jo 7.30. Kolme rataa mentiin ja tuloksena 2 x vitonen ja hyl. Vitoset tuli putkikielloista ja hylky väärän pään putkesta, kun oli ensin kieltänyt oikean pään. Vähän otti päähän nuo putkiin irtoamattomuudet.

Viime viikonloppuna oltiin taas Ojangossa BATin kisoissa, jotka olikin hyvin järjestetty, minien kaikki radat peräkkäin ja koska medit olivat aloittaneet päivän, niin meidän eka tutustuminen alkoi vasta 10.55.

Ekaks mentiin B-rata, josta tuloksena jälleen vitonen, tällä kertaa kontaktivirhe. Ihan vaan pikkasen harmitti, jos vaan olisin ottanut yhden askeleen eteenpäin enkä olis hätäilly seuraavalle, niin se olis menny sen kontaktin. En ole vieläkään oikein tuosta toipunut. Muuten kohtalaisen hyvä rata, itse vähän hätäilin kepeille ja meinas alkaa komentamaan ennen keppejä, mutta meni kuitenkin.

B-rata

Seuraavaksi mentiin C-rata (hyppis). Sieltäkin vitonen, kun valssi valui ja tuli hypyn ohi. Ja taas meni nolla sivu suun.

C-rata

Vikana oli sitten A-rata, jolta nollavoitto. Jee, jee!!
A:n kontakti ei kyllä ollut kovin nätti. Treeneissä olen pysäyttänyt, mutta kisoissa olen juoksuttanut läpi, jottei ala komentamaan ennen seuraavaa estettä. Ei olla treenattu kolmeen viikkoon. Nyt kun pakkaset on hellittäneet, niin täytyy taas käydä hallilla, viimeistään perjantaina ryhmätreeniin. Näissä kisoissa ei ollut putkiongelmia!

A-rata

Niksukin on voinut hyvin. Sapen poistoon mennään näillä näkymin ensi viikon lauantaina. Siitä sitten oma juttunsa, on se sen verran merkittävä tapahtuma.

Kisailua

Vaihteeksi vähän kisa- ja treenipäivitystä.
Ollaan Empun kaa käyty muutamissa kisoissa loppuvuodesta ja tänään oli ekat tämän vuoden kisat. Nollia ei ole vielä tullut, mutta muita tuloksia kylläkin. Tänään tuli Kotkasta 10 ja 5, samoin viikko sitten Lahden kisoista. Itsenäisyyspäivän jälkeen käytiin Ojangossa ja sieltä tuloksena 5 (hajotti renkaan) ja hyl. Kepit on nyt alkaneet sujumaan, kun pystyin itse uskomaan että se osaa ne loppuun asti. Ongelmana on ollut se, että olen lopussa alkanut varmistelemaan että varmasti menee loppuun ja koska itsellä on ilmeisesti siinä vaiheessa liike hiukan hidastunut tai jotain, niin koira on tullut liian aikaisin pois kepeiltä. Se menee ne vaikka otan vähän etumatkaa! Ohjaamisessa on edelleen puutteita ja sitten alkaa komentaminen/vaatii palkkaa. Eteenpäin menoa pitää vaan treenata...

Ja tässä video B-radalta Lahdesta, tuomarina Anne Viitanen.
Emppu, B-rata, Mini1

Treenattu ei olla kovin paljoa, Helin koulutuksissakaan ei käyty loppuvuonna paljoakaan, ehkä kerran kuussa ja se näkyy omassa menossa. Koirakerhon ryhmässä olen yrittänyt käydä kerran viikossa, jos vaan olen päässyt ja siellä ollaan treenattu lähetystä esteille. Estehakuisuutta pitäis saada lisää.