Maiju Korhosen koulutus 21.2.2015

Oltiin Empun kanssa eilen Maijun koulutuksessa KSSK:n hallilla. Oli taas hyvää treeniä. Saatiin paljon onnistumisia, mutta oli niitä vaikeitakin paikkoja. Erityisesti kepeille vienti tuotti vaikeuksia. Kepeille mentiin n. 90 asteen kulmassa ja yritin siihen takaaleikkausta, mutta ei se Emppu oikein taipunut siihen, treeniä, treeniä...Lopulta tein ennen keppejä persjätön, jolloin sain sen paremmin kääntymään, tosin siinäkin tuli ekalla kertaa virhe, kun lähdin liian aikaisin liikkeelle enkä odottanut että Emppu lähtee pujotteluun. A:n juoksutin läpi ja kerran hyppäs kontaktin yli ja sen jälkeen otettiin pumpperi käyttöön. Maiju neuvoikin treenaamaan jatkossa pumpperin kaa A:ta. Esteiden 21 ja 22 väliin tein japanilaisen, joka ei ekalla kertaa onnistunut, mutta toisella kerralla sitten. Loppu menikin ihan ok, ennätin tekemään persjätön niihin kohtiin mihin suunnittelinkin. Ja radan alkupuolella A:lle (este 8) tein myös persjätön, mitä kohtaa vähän jännäsin, että ennätänkö.
Tässä ratapiirros:

Ja vielä videopätkää treenistä:
Emppu Maijun koulutusessa

Tilannekatsaus 9.2.2015

Oliskohan aika päivittää blogia? Kohta en enää muista itsekään mitä on ollut milloinkin.

Ekaks Niksusta. Niksulla todettiin alkusyksystä kilpirauhasen vajaatoiminta ja on nyt lääkityksellä. Lääkityksen tasoa vielä haetaan, tän kuun lopulla pitäis mennä taas kontrollikäynnille. Annosmäärää on tähän asti aina hiukan nostettu, viimeksi oltiin jo aika lähellä normiarvoja. Tuo kilpparin vajaatoiminta oli vähän odotettavissakin, oireet oli vähän sen suuntaisia, joi ehkä normaalia enemmän, nuoli etutassuja yms. Marraskuussa taidettiin ottaa myös maksa-arvo (alat), joka oli himpun normaalin ylärajaa korkeampi eli suunnilleen sama kuin keväällä. Adursal-lääke on jatkunut jo varmaan vuoden.
Kohta tuleekin vuosi kun Niksu oli suuressa leikkauksessa. Niin se vaan siitä toipui aika hyvin. Kyllähän se nykyisin voi paremmin kuin vuosi sitten ennen leikkaustakin. Sillä oli varmasti kipuja vatsassa, jotka johtui jossain vaiheessa tapahtuneesta sappirakon repeämästä, mikä selvisi leikkauksessa vuosi sitten.
Syksyllä sillä oli myös korvatulehdus, mutta onneksi se parani yhdellä lääkekuurilla. Se olikin eka korvatulehdus, mitä Niksulla on ollut, lääkäri sanoi että voi johtua myös noista sen sairasteluista ja lääkityksistä, mutta onneksi ei uusinut. En sitä itse olisi muuten huomannut, mutta Aku niin innokkaasti nuoli sen korvaa, tulin katsoneeksi mikä siinä on. Itse se ei sitä mitenkään rapsutellut.

Niksu ulkoilee Akun ja Empun tahtiin ja välillä innostuu juoksemaan ja hyppimään.

Niksu talvella 2013.

Ja sitten Akusta. Akulla jatkui syksyllä kesällä alkaneet varvasvälin tulehdukset. En sitä enää sen takia lääkärissä käyttänyt. Hoidin niillä aineilla ja ohjeilla mitä silloin saatiin. Putsasin etutassun varvasvälejä vauvan puhdistusliinalla, joka oli kostuettu etikalla. Etikka torjuu hyvin tassussa mahdollisesti olevaa hiivaa. Märkä syksy hidasti paranemista, nyt kun on kuivemmat kelit, on tassukin ollut parempi. Ja alkusyksystä korvatulehduskin uusiutui ja sai siihen korvatippakuurin.
Akun vaivat on tietty olleet pienempiä kuin Niksun, mutta hoidettavahan ne on nekin. Onneksi sillä sentään on vakuutus, vaikkei niin suurista summista olekaan kyse kuin Niksulla.
Agilitytreeneihin Akusti on päässyt silloin tällöin, kisattu ollaan viimeksi syyskuussa.
Syksyllä Aku käyttäytyi tosi rumasti Niksua kohtaan. Ne tulleet aina hyvin juttuun, mutta nyt Aku alkoi räsähtelemään Niksulle, kun aloin antaa ruokaa. Se kävi ihan tosissaan Niksun kaulaan kiinni, veren vuodatukselta ei säästytty, mutta onneksi ei sattunut mitään pahempaa. Aku oli jotenkin niin mustis siitä kun Niksu saa ruoan, kun se saa sen aina ekana. Tänä vuonna kohtauksia ei ole tapahtunut kuin kerran. Ennakoin tilanteen siten, että komennan Akun odottamaan tiettyyn paikkaan istumaan ja sitten Niksu tulee omalle paikalleen. Kun ruokailu on ohi, niin sitten ollaan niin kavereita. Akun rähjääminen johtuu todennäkösesti sen saamasta liiasta huomiosta ja nyt kun Niksu on ollut parempi, niin se kokee sen uhkaksi omalle valta-asemalleen.

Ja vielä Empun kuulumiset. Emppu on onneksi ollut terveenä. Tai onhan sillä ollut vähän jumeja kropassa, käytiin hierojalla marraskuun lopulla ja joulukuun alussa yhteensä kolme kertaa noin viikon välein. Ja tässä kuussa pitäis mennä taas. Joulukuu pidettiin melkein kokonaan agitaukoa.
Alkusyksystä käytiin Agility akatemialla Oreniuksen treeneissä Vantaalla. Hyviä treenejä, oma kunto on ollut vaan niin huono.
Kisoissa ollaan käyty viimeksi marraskuussa, Empulta puuttuu vielä yksi nolla SM-nollista. Saa nähdä miten koville se ottaa. Onneksi tupla saatiin Kouvolan kisoista, ettei tarvii siitä ottaa paineita. Kivahan se olisi päästä Ouluun ja ekaa kertaa SM-kisoihin yksilöihin. Viime kesänä oltiin Akun kaa Kouvolan joukkueessa. Ehkä maaliskuussa aloitetaan taas kisakausi, kun on vähän paremmat ja lämpimämmät kelit.

Syksyllä itse suoritin agilityn koulutusohjaajan peruskurssin Porvoossa, josta tosin vielä muutama harjoitus tekemättä. Ja kouluttamassa olen käynyt KSSK:lla kerran pari kuussa. Kivaahan se kouluttaminenkin on ja siitä oppii itsekin!

Kuvia

En jaksa kirjoitella, mutta latasin muutaman kuvanparin viikon takaiselta Mikkelin reissulta. Kuvaajana Markus Kaihola.

Niksu poseeraa.

Merlet poseeraa.

Aku kepeillä.

Emppu treenaa keppejä ja Aku häiriköi.

Ja Emppu kestää häiriköinnin ja tekee kaikki kepit.

Karhukoira

Käytiin Empun kaa kesäkuun vikalla viikolla Elimäellä karhutestissä. Eipä ollu turha reissu, kyllä Emppu-poika karhua haukkuu! Testaajan mukaan kahden päivän aikana testatuista koirista sijoittui kolmen parhaan joukkoon.


Video: Emppu ja karhu

SM-kisat ja sairastelua

Kesäkuussa oltiin Tampereella SM-kisoissa. Akulla oli paikka Kouvolan medi-joukkueessa. Pelkäsin vähän, että jos ottaa liikaa häiriötä uudessa paikassa ja ison yleisön keskellä, mutta onneksi haihattelut jäivät melko vähiin. Tulokseksi meille tuli kuitenkin hyl ja siten myös koko joukkueelle. Ekaks tuli virhe kepeillä, kun itse sössin ne ja keppien jälkeen jatkettin suoraan pituudelle, josta olisi pitänyt kääntyä hypylle, mutta en ottanut riittävästi haltuun ja Aku paineli putkeen ja siitä hyl. Vähän harmitti tietty joukkueen puolesta. Lähdettiin ankkurina, mikä ei tietenkään näin SM-kisojen ensikertalaiselle ollut kiva paikka, mutta saatiinpahan hyvää kokemusta.
Tässä muutama kuva kisaradalta:

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Kuva: Sirpa Saari

Ja Akuhan taisi kisata sairaana, en vaan tajunnut sitä silloin lauantaina.
Sunnuntaina alkoi ontumaan oikeaa etutassua, jonka varpaita oli jo pitkin kevättä silloin tällöin nuollut, mutta kun mun silmään siinä ei ollut mitään erityistä ja astui normaalisti, niin en tajunnut että tassussa on varvasvälin tulehdus, joka diagnosoitiin maanantaina eläinlääkärillä. Ja vasen korvakin oli kipeä, siinä todettiin korvatulehdus. Ja kaiken lisäksi takapuoleen, hännän juureen ilmestyi hot spoteja, jotka olivat tosi kipeitä. Aku sai sitten antibioottikuurin, korvatippoja, lääkeshampoota yms.

Nyt on poika jo parempi. Hot spotit paranivat hyvin, korvakin taitaa jo olla terve, mutta tassun varvasvälit ovat vielä vähän punertavat, joten niiden lääkepesua ja puhdistamista olen vielä jatkanut. Tosin tassun nuoleminen on aikalailla vähentynyt vaikkei pitäisikään kauluria.

Italian reissu 16.-20.5.2014

Blogiin kirjoittelut on vähän jääneet vaikka tapahtumia on ollut.
Toukokuun olin mukana Italiassa WAO:n kisojen huutosakissa. Kisat pidettiin Lignano Sabbiadorossa Pohjois-Italiassa. Oltiin kannustassa suomalaisia agihuippuja ja Kouvolasta tai Kouvolan suunnalta oli mukana kisaamassa Umppa ja Ryyni, Heli ja Kiho sekä Jonna ja Kaneli. Reissu oli mukava, hauskaa oli. Kisojen jälkeen oltiin Venetsiassa ma-ti. En ole aikaisemmin käynyt, näkemisen arvoinen kaupunki. Tässä muutamia kuvia reissusta.

Lignanon rannalla Sari ja Ryyni.

Liganon rantaa.

Kisakentältä.

Odotellaan Latisanan bussia.

Latisanan rautatieasemalla.

Junassa matkalla Venetsiaan.

Canal Grande.

Lounaalla Venetsiassa.

Piazza San Marco.

Emppu kolmosiin

Käytiin Empun kaa viime lauantaina Kotkassa kakkosten kisoissa ja heti ekalta radalta napattiin nollavoitto ja sert. Tuomarina oli Markku Kaukinen. En oikein tykänny alkuun rataprofiilista ja aattelin rataantutustumisessa, että pitääköhän mennä toinenkin rata, mutta sitten toisaalta ajattelin, että jos nyt tällä ekalla mokaan, niin se vaikuttaa toisenkin radan menoon, joten nyt on mentävä tosissaan ja voittomielellä. Radalla oli monta kohtaa, jossa olis voinu tulla virheitä, etenkin kieltoja, jos mulla on ohjaus myöhässä, kuten usein käy. Puomiltakin käännyttiin heti takaisinpäin, piti olla tarkkana etten itse hätäile ja käänny liian aikaisin. Parissa kohtaa meinas keretä aloittaa komentamisen, ja kolmanneks vikana olleen A:n jälkeen meinasin kadottaa koiran, mutta onneksi sain napattua sen ohjaukseen mukaan ja mentiin vielä pari hyppyä ja ratavirheittä maaliin ja aika riitti voittoon, vaikka aikaa paloi jonkin verran muutamassa kohtaa, kun meinas komentaa.

Sunnuntaina käytiin sit juoksemassa eka kolmosten rata ja siitä hyl. Ennen hylkyä ekaks yks kielto ja puomin kontaktivirhe. Hylky tuli lopussa, kun meni putken sijasta A:lle.
Akun kaa tehtiin kolme hylkyä. Ei ollu oikein Akun ratoja ja Akun piti taas vähän kesken radan ihmetellä missä ollaan. Ja olin itsekin ihan jäässä, kun oli niin kolea keli sunnuntaina.

Niksu kävi perjantaina verikokeissa tai siltä katsottiin vaan maksan alat-arvo. Arvo (144) ei ollut vielä normaali, mutta laskenut kuukauden takaisesta. Seuraava kontrolli loppukesästä, jos Niksun vointi pysyy muuten hyvänä. Kyllähän se hyvin syö ja ulkoilee normaalisti muiden mukana.