Niksu 5.4.2005 - 12.7.2018

Tänään Niksu olisi täyttänyt 14 vuotta.

Rakas Niksu on poissa. Maailman kiltein ja kultaisin Niksu <3. Tämä kirjoitus on vain siirtynyt, vaikea kirjoittaa, Niksun poismeno satuttaa vieläkin. Mutta eläinlääkärin sanoin Niksu oli valmis lähtemään.

Mitään dramaattista ei Niksun loppuaikoina tapahtunut. Nenäverenvuotoon ei löydetty keinoa. Epäilyksenä oli kasvainmuutoksia nenäontelossa. Mutta ei alettu tarkemmin tutkimaan, koska esim. leikkaus ei olisi ollut mahdollinen, ei se olisi kestänyt sitä tai olisiko sellainen ollut edes mahdollista.

Keväällä Niksulla todettiin sydämen vajaatoiminta. Siihen saatiin lääkkeet ja ne auttoivat ainakin jonkin verran ja tilanne parani siltä osin (3/6 -> 2/6).
Keväällä aikoi myös silloin tällöin pärskimään verta, sitä tuli satunnaisesti. Juhannuksen jälkeen sitä tapahtui yhä useammin. Saatiin nenätipat siihen, muttei niistä ollut oikeastaan mitään apua. Aloin aavistelmaan, että lähtö on lähellä.

Niksu lähti koirien taivaaseen mun ekalla kesälomaviikolla. Aamulla tehtiin vielä normaali aamulenkki Akun ja Empun kanssa. Ruoka maistui hyvin loppuun asti. Nukkui syliini rauhallisesti Aitovetin huoneen lattialla.

 Kuvassa Niksu pikku Ilon kanssa uudenvuoden aattona 2017.

 Tässä Niksu kesäkuussa 2018.

 Ja tässä Niksu lähtöä edeltävänä päivänä 11.7.2018.

Vuosi 2017

Blogin kirjoittaminen on jäänyt. Mutta jos kuitenkin kirjoittaisi jotain viime vuodesta.

Niksu
Niksu sairastui toukokuun lopulla vakavasti ja luulin jo, että joudun luopumaan siitä. Pahaa yskimistä, joi paljon, läähätti eikä jaksanut lähteä ulos lenkille.Pihalla kävi tarpeillaan. Ja tietysti sairastui taas viikonloppuna.
Heti maanantaiaamuna pääsimme eläinlääkäriin, jossa otettiin  kaikki verikokeet ja keuhkokuvat. Lämpö koholla 40 astetta. Sydänäänet olivat normaalit. Verikokeissa kaikki arvot normaalit, mutta tulehdusarvo oli korkealla, 270. Röntgenkuvissa havaittiin massamainen muutos rintaontelon vasemmalla puolella. Keuhkot olivat osittain painuneet kasaan muutoksen seurauksena.

Niksu sai vastaanotolla nestehoitoa suonensisäisesti sekä tulehduskipulääkkeen ja antibiootin pistoksena. Kotona jatkettiin hoitoa ell:n ohjeen mukaan. Kontrolli viikon päästä.

Pari päivää oli aika toivottoman tuntuista, luulin lähdön olevan edessä. Todennäköisesti kun tulehduskipulääkkeet alkoivat vaikuttamaan ja tulehdus lähti laskemaan niin Niksun vointi alkoi parantua. Ruoka maistui ja oli muutenkin pirteämpi.

Kontrollissa sydän ja hengitysäänet olivat normaalit. Rintaontelossa oli kuitenkin edelleen massamaista tiiviyttä, mutta ilmapitoista keuhkoa oli enemmän kuin ensimmäisellä käynnillä.
Crp oli laskenut lähelle normaalia. Kontrolliin kahden viikon päästä.

Niksun piristyminen parani ja jaksoi jo lenkkeilläkin pieniä lenkkejä. Edelleen kyllä yskimistä jonkin verran.

Kontrollissa 20.6. röntgenkuvissa nyt selkeä pyöreä massamainen muutos eturintaontelossa vasemmalla puolella. Muutoin keuhkot olivat hyvin ilmapitoiset.
Ultraäänitutkimuksessa todettiin että massamainen muutos on sydämmen etupuolella ja massan reunalla suuri verisuoni, jonka tahtiin massa sykkii. Päätettiin, että näytettä ei oteta suuren riskin takia ja jäädään seuraamaan tilannetta.

Niksun kesä ja loppuvuosi meni hyvin, mitään radikaalia muutosta ei ole tapahtunut. Välillä vähän väsyneempi ja toisinaan pirteämpi. Pissavaivaa esiintyy välillä, etenkin iltaruoan jälkeen on heti päästävä ulos. Niksu saa ruoan lisänä epato-tabletteja maksan toimintaan sekä kipulääkettä on saanut lähes jatkuvasti. Keväällä toivottavasti tulee 13 vuotta täyteen.

Aku
Akun viime vuosi meni ihan hyvin. Kilpparin vajaatoiminta on pysynyt ennallaan ja lääkitys on samalla tasolla kuin silloin kun se aloitettiin vajaa kolme vuotta sitten.

Silloin tällöin on Aku päässyt aksatreeneihin, keväällä käytiin oman seuran kisoissakin hylkyjä ottamassa. :)

Sateisen syksyn takia tassutkin oireilivat syksyllä ja käytiin niiden takia kerran eläinlääkärissäkin. Takatassuissa oli tulehdusta, mutta nyt ovat jo pitemmän aikaa olleet kunnossa. Vaihdoin kesällä Akun ruoan NEU maha.karppiin, jos se auttaisi tassuihin. Ei siitä ruoasta ainakaan haittaa ollut, hyvin ainakin maistui ja lisänä annettu hapakaali oli aikamoista herkkua. Sitä söi Emppukin.

Emppu
Empun terveys on ollut hyvä. Silloin tällöin on käynyt hierojalla tai saanut craniosacraaliterapiaa lihashuoltona.

Emppu on treenannut agilityä melko säännöllisesti. Alkukesästä ja elo-syyskuussa käytiin Akatemialla treenaamassa. Kesällä aloitettiin juoksupuomiprojekti. Ja kesken se on edelleen ja sitä pitää treenata varmaan koko loppukisaikä :). Kesän 2018 SM-nollat saatiin kasaan joulukuun alkuun mennessä. Nyt ollaan oltu pari kuukautta kisa- ja treenitauolla.

Joulukuun lopussa Empulta leikattiin rinnasta rasvapatti. Sitä ei lähetetty tutkituttavaksi, koska oli eläinlääkärin mukaan ihan selvä rasvapatti. Se oli ollut rinnassa jo useamman vuoden ja ehkä hiukan suurentunut, joten päätin poistattaa sen kokonaan. Saa nähdä, kasvaako uudelleen.

Emppu kävi elokuussa Kouvolan näyttelyssä hakemassa Hyvän! Tuomari Pirjo Aaltosen arvostelu oli seuraava:"Oikean kokoinen uros, jolla erittäin hyvä peitin karvan laatu ja kaunis karvapeite. Oikeat mittasuhteet, mutta selälle asettunut häntä seistessä ja liikkeessä antaa pystykorvamaisen yleisvaikutelman. Hyvä kuono-osa, mutta kovin voimakas otsapenger ja syvä kallo-osa. Toinen korva taittuu hyvin, toinen hieman kevyemmin. Riittävä ulottuvuus sivuliikkeessä, kapeutta edestakaisissa liikkeissä."  Arvostelu oli ihan Empun näköinen :).

Ilo
Ilo ansaitsee oman juttunsa, joten se jää toiseen kertaan. :)

Anne Talvitien psyykkisen valmennuksen luento

Anne Talvitien mentaalivalmennus Kouvolassa 20.10.2016.

Piirimestaruuskisat

Viime sunnuntaina kisattiin Lappeenrannassa piirimestaruuksista. Olin sekä Akun että Empun kanssa kisaamassa. Aku pääsi rallattelemaan pari rataa ja molemmilta radoilta ei nolla -tulokset yliajalla, mutta pääasia että sillä oli hauskaa!
Empulle hyppikseltä nolla ja agiradalta 0,09 sekan yliaikanolla. Hidas keinu, pyörähtäminen puomin edessä ja sitten vielä itse turhaa varmistelin puomin kontaktia, pysähtyi puoleen väliin ja sieltä hitaasti alas. Mutta yksilöpiirimestaruuksissa kuitenkin neljäs sija!

Virallisten ratojen jälkeen alkoi joukkuekisa. Jouduin varamiehenä joukkueeseen ja vaikka olikin pitkä päivä, päättyi se hyvillä mielin: KSSK:n minijoukkueelle piirimestaruuskultaa!!! Kaikki teki hienot nollat!!

Akun terveys

Akun sairastelut alkoivat kesällä 2014 korva- ja varvasvälintulehduksilla. Eläinlääkärissä ollaan käyty monen monta kertaa reilun kahden vuoden aikana. Välillä korvat ja tassut voivat paremmin, mutta aina ne tulehdukset uusiutuivat. Etenkin sadekeleillä tassut voivat huonommin ja tossujakin on kulutettu useammat kappaleet. Loppusyksyllä 2014 kuvaan tuli mukaan myös tietynlainen agressiivisuus Niksua kohtaan, etenkin ruokailun yhteydessä. Aika pahasti kävi vanhaan herraan kiinni, veri roiskui. Niska-persotteella kodinhoitohuoneeseen jäähylle pariksi tunniksi. Sitä esiintyi silloin tällöin, mutta jäi muutaman kuukauden jälkeen pois. Ajattelin tuolloin, että se johtui ehkä korvatipoista, ne kun saattaa aiheuttaa tilapäistä kuuroutta.

Viime talvella mietin Akun yleiskuntoa tarkemmin, koira on vajaa seitsemän vuotta, mutta silti tosi laiska lenkillä ja agilitystäkin oli vauhti kadonnut. Turkki oli ohentunut pikkuhiljaa, osin melkein paljaita laikkuja. Koska Niksulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, googletin kilpparin vajaatoiminnan oireita vaikkei Niksulla samoja oireita olekaan, tai on sillä huono turkki, mutta senkin laitoin sen muiden sairastelujen piikkiin. No, kilpparioireitahan on juuri nuo Akun oireet ja koska meillä olikin varttuna aika jälleen kontrollikäyntiin ell:iin, niin pyysinkin että ottavat kilpparinäytteen. Ja vajaatoimintahan se sieltä löytyi ja paljon pahempi kuin Niksulla.

Lääkityksen taso löytyi heti ekalla määrällä, niinpä vointi koheni tosi nopeasti. Kesän aikana Akulle on tullut kokonaan uusi, paksu ja kiiltävä turkki. Kauluskarva on kihartunut laineille. Myöskin agility on alkanut jälleen maistumaan ja vauhtikin on palannut. Kisattu ei olla paljoakaan, mutta treeneissä ollaan käyty silloin tällöin. Pari viikkoa sitten juttelin yhden agilitytutun kanssa aiheesta, koska hänen koirallaan on myös kilpparin vajaatoiminta ja siinä yhteydessä selvisi että nuo Akun ärhentelyt Niksulle olivat yksi oire kilpparin vajaatoiminnasta. Oireet voivat olla niin moninaiset!

Viime viikolla käytiin kontrollissa ja arvot olivat kohdallaan eli lääkityksen taso pidetään ennallaan, kaksi thyroxin tablettia aamulla ja kaksi illalla. Korvatkin ovat olleet siistit koko kesän, tassutkin ovat paremmat, tosin edelleen sadekeleillä ne hiukan punoittavat ja Aku yrittää nuolla niitä, tassukarvat ovat värjäytyneet punaisiksi. Silloin tällöin edelleen pesen niitä Malaseb-shampoolla.

Ulkoilua joulukuussa

Eipä ollut lumesta tai järven jäistä tietoakaan, kun olin poikien kanssa metsälenkillä kartanon mailla lauantaina 12. joulukuuta. Mutta muuten mukava ulkoilukeli :).

Empun tekemisiä

Emppu sai ensi kesän sm-nollat kasaan lokakuussa. Ne on sitten meidät ekat yksilö-sm-kisat. Joukkueessa olen ollut toissa kesänä Akun kanssa. Kesällä tuntui nollan tekeminen tosi vaikeelta, mutta nyt syksyllä niitä alkoi sitten tulemaan ja onhan meillä kahdet tuplatkin. Lokakuun jälkeen ei olla kisattukaan. Pidetään loppuvuosi taukoa ja treenaillaan.
Tässä video lokakuun kisoista Vantaan Racinel-areenalta.


Emppu 24 11 2015

Elo-lokakuussa käytiin porukalla Oreniuksella treenaamassa Vantaalla. Olin mukana suunnilleen joka toinen viikko. Hyviä treenejä mukavassa seurasssa. Vaikka olo olikin ihan puhki oman treenivuoron jälkeen. Treenien jälkeen mentiin sitten Mäkkäriin syömään :).
Tässä lokakuun alusta treenivideo, kouluttajana oli tuolloin Taija Mäkelä.

Muutamia kohtia jouduttiin vähän treenaamaan, etenkin lopussa niisto-persjättö ei meinannut millään onnistua. Tässä video treenaamisesta Treeniä

Lopuksi tehtiin treeneissä nollarata :).
Empun treeni 6.10.2015