Maiju Korhosen koulutus 21.2.2015

Oltiin Empun kanssa eilen Maijun koulutuksessa KSSK:n hallilla. Oli taas hyvää treeniä. Saatiin paljon onnistumisia, mutta oli niitä vaikeitakin paikkoja. Erityisesti kepeille vienti tuotti vaikeuksia. Kepeille mentiin n. 90 asteen kulmassa ja yritin siihen takaaleikkausta, mutta ei se Emppu oikein taipunut siihen, treeniä, treeniä...Lopulta tein ennen keppejä persjätön, jolloin sain sen paremmin kääntymään, tosin siinäkin tuli ekalla kertaa virhe, kun lähdin liian aikaisin liikkeelle enkä odottanut että Emppu lähtee pujotteluun. A:n juoksutin läpi ja kerran hyppäs kontaktin yli ja sen jälkeen otettiin pumpperi käyttöön. Maiju neuvoikin treenaamaan jatkossa pumpperin kaa A:ta. Esteiden 21 ja 22 väliin tein japanilaisen, joka ei ekalla kertaa onnistunut, mutta toisella kerralla sitten. Loppu menikin ihan ok, ennätin tekemään persjätön niihin kohtiin mihin suunnittelinkin. Ja radan alkupuolella A:lle (este 8) tein myös persjätön, mitä kohtaa vähän jännäsin, että ennätänkö.
Tässä ratapiirros:

Ja vielä videopätkää treenistä:
Emppu Maijun koulutusessa

Tilannekatsaus 9.2.2015

Oliskohan aika päivittää blogia? Kohta en enää muista itsekään mitä on ollut milloinkin.

Ekaks Niksusta. Niksulla todettiin alkusyksystä kilpirauhasen vajaatoiminta ja on nyt lääkityksellä. Lääkityksen tasoa vielä haetaan, tän kuun lopulla pitäis mennä taas kontrollikäynnille. Annosmäärää on tähän asti aina hiukan nostettu, viimeksi oltiin jo aika lähellä normiarvoja. Tuo kilpparin vajaatoiminta oli vähän odotettavissakin, oireet oli vähän sen suuntaisia, joi ehkä normaalia enemmän, nuoli etutassuja yms. Marraskuussa taidettiin ottaa myös maksa-arvo (alat), joka oli himpun normaalin ylärajaa korkeampi eli suunnilleen sama kuin keväällä. Adursal-lääke on jatkunut jo varmaan vuoden.
Kohta tuleekin vuosi kun Niksu oli suuressa leikkauksessa. Niin se vaan siitä toipui aika hyvin. Kyllähän se nykyisin voi paremmin kuin vuosi sitten ennen leikkaustakin. Sillä oli varmasti kipuja vatsassa, jotka johtui jossain vaiheessa tapahtuneesta sappirakon repeämästä, mikä selvisi leikkauksessa vuosi sitten.
Syksyllä sillä oli myös korvatulehdus, mutta onneksi se parani yhdellä lääkekuurilla. Se olikin eka korvatulehdus, mitä Niksulla on ollut, lääkäri sanoi että voi johtua myös noista sen sairasteluista ja lääkityksistä, mutta onneksi ei uusinut. En sitä itse olisi muuten huomannut, mutta Aku niin innokkaasti nuoli sen korvaa, tulin katsoneeksi mikä siinä on. Itse se ei sitä mitenkään rapsutellut.

Niksu ulkoilee Akun ja Empun tahtiin ja välillä innostuu juoksemaan ja hyppimään.

Niksu talvella 2013.

Ja sitten Akusta. Akulla jatkui syksyllä kesällä alkaneet varvasvälin tulehdukset. En sitä enää sen takia lääkärissä käyttänyt. Hoidin niillä aineilla ja ohjeilla mitä silloin saatiin. Putsasin etutassun varvasvälejä vauvan puhdistusliinalla, joka oli kostuettu etikalla. Etikka torjuu hyvin tassussa mahdollisesti olevaa hiivaa. Märkä syksy hidasti paranemista, nyt kun on kuivemmat kelit, on tassukin ollut parempi. Ja alkusyksystä korvatulehduskin uusiutui ja sai siihen korvatippakuurin.
Akun vaivat on tietty olleet pienempiä kuin Niksun, mutta hoidettavahan ne on nekin. Onneksi sillä sentään on vakuutus, vaikkei niin suurista summista olekaan kyse kuin Niksulla.
Agilitytreeneihin Akusti on päässyt silloin tällöin, kisattu ollaan viimeksi syyskuussa.
Syksyllä Aku käyttäytyi tosi rumasti Niksua kohtaan. Ne tulleet aina hyvin juttuun, mutta nyt Aku alkoi räsähtelemään Niksulle, kun aloin antaa ruokaa. Se kävi ihan tosissaan Niksun kaulaan kiinni, veren vuodatukselta ei säästytty, mutta onneksi ei sattunut mitään pahempaa. Aku oli jotenkin niin mustis siitä kun Niksu saa ruoan, kun se saa sen aina ekana. Tänä vuonna kohtauksia ei ole tapahtunut kuin kerran. Ennakoin tilanteen siten, että komennan Akun odottamaan tiettyyn paikkaan istumaan ja sitten Niksu tulee omalle paikalleen. Kun ruokailu on ohi, niin sitten ollaan niin kavereita. Akun rähjääminen johtuu todennäkösesti sen saamasta liiasta huomiosta ja nyt kun Niksu on ollut parempi, niin se kokee sen uhkaksi omalle valta-asemalleen.

Ja vielä Empun kuulumiset. Emppu on onneksi ollut terveenä. Tai onhan sillä ollut vähän jumeja kropassa, käytiin hierojalla marraskuun lopulla ja joulukuun alussa yhteensä kolme kertaa noin viikon välein. Ja tässä kuussa pitäis mennä taas. Joulukuu pidettiin melkein kokonaan agitaukoa.
Alkusyksystä käytiin Agility akatemialla Oreniuksen treeneissä Vantaalla. Hyviä treenejä, oma kunto on ollut vaan niin huono.
Kisoissa ollaan käyty viimeksi marraskuussa, Empulta puuttuu vielä yksi nolla SM-nollista. Saa nähdä miten koville se ottaa. Onneksi tupla saatiin Kouvolan kisoista, ettei tarvii siitä ottaa paineita. Kivahan se olisi päästä Ouluun ja ekaa kertaa SM-kisoihin yksilöihin. Viime kesänä oltiin Akun kaa Kouvolan joukkueessa. Ehkä maaliskuussa aloitetaan taas kisakausi, kun on vähän paremmat ja lämpimämmät kelit.

Syksyllä itse suoritin agilityn koulutusohjaajan peruskurssin Porvoossa, josta tosin vielä muutama harjoitus tekemättä. Ja kouluttamassa olen käynyt KSSK:lla kerran pari kuussa. Kivaahan se kouluttaminenkin on ja siitä oppii itsekin!